Niin usein olen miettinyt miten lähden purkamaan mietteitäni tähän esittelyyn, miten koota lyhyeen kirjoitukseen se ydin, mitä sisimmässään tuntee ja mitä on kokenut koiraharrastukseen liittyen.

Eräänä iltana ollessani yhdessä monista treeni- illoista kasvattieni parissa, ystäväni, jolla on meiltä pieni pentu kertoi silmät ilosta loistaen onnestaan ja tunteestaan liittyen pentuunsa. Se valtava ilo mitä se pentu omistajalleen tuotti kuvaa hyvin omia tunteita liittyen rakkaisiin koiriini vuosien varrella, ja siitä iloa minkä haluaa kasvatustyön kautta jakaa myös muiden kanssa.

Kasvatustyöhön liittyykin sitten kaikki elämänkirjon muut osa-alueet suruineen ja huolineen, mutta näiden ja kaikkien saatujen uusien ystävien koen rikastuttavan, kasvattavan ja muistuttavan minua siitä miten arvokas jokainen eletty hetki ja päivä meille on.

Ollessani 12-vuotias, sain ensimmäisen oman koirani, bokserin Donnan.  Donna oli minulle se maailmankaikkeuden keskipiste, universumin kaunein ja viisain koira. Olimme varmasti omituinen pari, mottona ”me yhdessä” pelkäsimme yhdessä pauketta parrakkaiden ukkojen ja saksanpaimenkoirien keskellä tottiskentällä ja haimme sinistä ja keltaista nauhaa näyttelyistä. Mutta me yhdessä olimme jotain paljon suurempaa ja vahvempaa kuin kumpainenkaan yksin.

Donnan menehdyttyä 10 vuotiaana syöpään, perheeseeni tulivat bokserit  Nonsens Karl Johan ja Fin Mva Faustkämpfen Fieindra. ” Fronin” kanssa sain jo ensi tuntuman suojeluharrastukseen ja suunnittelin aloittavani kasvatustyön. Lievä sydänvika kuitenkin vesitti suunnitelmani ja Froni vietti perhekoiran ansaittua elämää 8-vuotiaaksi, jolloin sairaus vei voiton.  Kalle-jönssi olikin varsinainen teräspappa ja jaksoi hienosti terveenä 13-vuotiaaksi, jolloin sai lähteä kunniakkaasti saappaat jalassa.

Seuraavat bokserit ja aivan omat ihanat tarinansa omaavat grand old ladyt SkyBridge Dirty Dancing ja SkyBridge Cover Girl. Upeita bokserirouvia molemmat ja ”Typsy” onkin sitten emänä ensimmäiselle ja toiselle bokseripentueelleni. ”Maija” teki pentueen toiselle omistajalleen ja kotikenneliinsä, josta mm Atibox IPO MM-08 IPO3 Skybridge Eddie van Halen.

Nuoremmat koirani on esitelty toisaalla kotisivuillani.

Rottweilerit tulivat kuin varkain elämääni ihmissuhteen myötä, luonnollisesti olin fanaattisena koiraharrastajana rotua seurannut sivusta jo pitkään. Asuin vielä pohjanmaalla ja silloisen kumppanini  kanssa kasvatin useita rottweilerpentueita hänen kennelnimelleen, kunnes muutin yksin Päijät- Hämeeseen ja siirryin kokonaan oman kennelnimeni taakse. Samaan aikaan tein päätöksen siirtyä kokonaan rottweilereiden pariin. Syitä on monia, suurin kuitenkin se tunne minkä tämä rotu minussa herättää.

Minulle rottweiler edustaa voimaa, alkukantaisuutta, energiaa ja vahvaa tahtoa. Sen bokseria hieman jäyhempi ja totisempi olemus ei voi olla tekemättä vaikutusta, sen pelkkä läsnäolo on puhutteleva. Sen ulkomuoto on atleettinen ja vahva, silti tyylikäs. Se on vaalimisen arvoinen rotu ja meillä on suuri vastuu kantaa huolta sen tulevaisuudesta näinä aikoina, kun koiraeläimen tulisi olla mahdollisimman hajuton, mauton ja huomaamaton.

Kasvatustyöni aloitin aikanaan tyypilliseen tapaan ulkomuotopainotteisesti mutta ajan kuluessa, kantapään kautta oma näkemys muokkaantui ja kasvatusajatus muuttui. Rottweilerin tyyppisellä voimakasluonteisella rodulla ongelmat luonteessa ja puutteellisissa ominaisuuksissa huomaa nopeasti. Puolustuspainotteinen ja hieman dominoiva luonnetyyppi on haasteellinen myös ”heiketessään” ja tämän huomaa tänä päivänä menetetyn hermorakenteen ja toimintakyvyn muodossa. Terävyyttä ja pehmeyttä on myös tullut lisää ja rodullemme se on mielestäni vakava ongelma.

Vain harrastamalla aktiivisesti koiriemme kanssa ja testaamalla koiriamme monipuolisesti eri tavoin, pystymme aidosti ja rehellisesti hahmottamaan ja ymmärtämään sen sisäsyntyisen kapasiteetin, voimavarat ja heikkoudet. Ymmärtämällä nämä puolet, voimme jalostusvalinnoilla vaikuttaa luonteen kehitykseen, suuntaan taikka toiseen. Ulkomuoto on nopeammin muokattavissa halutulle tasolle, mutta luonteen kohdalla tämä on huomattavasti työläämpää. Se mikä on ominaisuuksissa menetetty, vie lukuisia ja lukuisia sukupolvia hankkia takaisin.

Voisin väittää että rotumme kärsii omasta suosiostaan ja sen aiheuttamasta massatuotannosta. Sen vaikuttavuus on sen kompastuskivi. Kun pelkästään jo palveluskoiraharrastuspiireissä suositaan erityyppisiä rotumme edustajia, ei yhtenäisen linjan tavoittelu ole helppoa.

Oma näkemykseni on että hermoiltaan tasapainoinen, työskentelyhaluinen ja –kykyinen , riittävän voimakkailla viettialueilla varustettu rottweiler, yhdistettynä vain juuri tarpeelliseen terävyyteen ja vilkkauteen on tavoittelun arvoinen. Helppoa se ei ole ja vaatii opiskelua linjojen suhteen, tasapainottelua ja kompromisseja ominaisuuksien välillä ja..aikaa kuten myös onnea. Tavoitteeni on rottweiler jonka kapasiteetti riittäisi muuhunkin kuin kansallisiin lajeihin, koska sitä edellyttää jo rotumääritelmä. Koiraurheilun ei tosin tarvitse muokata rottweileria ”paimeneksi”, rotumääritelmän mukainen rottweiler pärjää myös ilman sille epätyypillisiä ja liioiteltuja ominaisuuksia.

Hyvistä aikeista huolimatta en voi luvata pennunottajalle mitään suurta ja valtavaa. Sen voin luvata että en tule koskaan kliseisesti lupaamaan koiria ”käyttöön, näyttöön ja kaveriksi” vailla ymmärrystä siitä minkälaisen yhdistelmän kanssa olen tekemisissä. Varsinkaan jos vanhemmista ei ole minkäänlaista faktaa ja tutkittua tietoa kerrottavana.  Karkotan osan pennunkyselijöistä kritisoimalla koiriani, mutta kerron niistä myös ne puolet mitkä ovat säilyttämisen arvoisia ja miksi jonkin yhdistelmän haluan toteuttaa.

Toivon omalta osaltani pennunottajilta tervettä järkeä, suurta sydäntä, huumorintajua ja vastuuntuntoisuutta. Jokainen on joskus ensikertalainen, mutta se pärjääkö rottweilerin kanssa, ei ole aina kokemuksesta kiinni.

Arvostan sitä että kasvattini on ensisijaisesti rakastettu perheenjäsen ja sitten harrastus- ja kilpakaveri. Arvostan myös kaikentyyppistä tutkittua tietoa, testejä ja ominaisuusmittareita. Kannustan myös teettämään kasvatilleni PEVISA tutkimukset ja palautan tutkimusten jälkeen kasvatinomistajalle osan kauppahinnasta, jota en tästä syystä korota.

Ajakoon pieni huumoripläjäys lopputekstin virkaa. ”Mummu” joka on tunnetusti temperamenttinen, joskin hyväsydäminen ja lyhytvihainen, sai rakkailta KakaRoilta tässä aikanaan synttärikortin, jonka teksti on kuvaava. Tämä on tunteita ja tahtoa vaativa harrastus ja me harrastajat sen mukaisia, ”mummu” mukaanlukien:

” Kroppani vaatii suuria tunteita. En ole tasainen luonne”

Aviomieheni Harrin kanssa toivotan teidät tervetulleiksi tutustumaan meihin ja koiriimme!